Voi taidemaailmaa! (Anna Yaarkilli)

Taiteessa niin paljon omaperäisyyttä ja hyvää tietoa, että instituutiot hukkuvat hyvään matskuun. Outo hysteria uutuuteen eikä tarpeeksi tietoa mitkä ovat ne traditiot, joihin työ pohjautuu ja missä todellinen uutuus olikaan... Näkyvyys=verkostuneisuus=rahoitus on pettävä yhtälö. Miksi juttua pyörittävät usein toimijat, jotka eivät tunnu tuntevan tekemisen pohjavirtaa eivätkä ole edes kiinnostuneita? "Laadun" lähteenä toimii yhä useimmin "Hesarin" näkyvyys - eikä tämä ole enää edes vitsi... Mutta on syytä myös iloon. Detached Retina X -esitys on ohi! Oli hienoa esiintyä Kiasma-teatterin lavalla, jossa olo oli kuitenkin kuin Jonnalla valaan vatsassa. Olen hämmentyneissä tunnelmissa. Lavalta on mahdoton nähdä kokonaisuutta eikä meillä ollut läpivientiä koko kestossaan mikä oli minulle yllätys... mutta on selvää, että tämä yllätyksellisyys on juuri tuo performancen ulottuvuus. Pitämämme polemiikit olivat kunkin vapaasti tuotettavissa ja koska osa niistä oli suomeksi (itse puhuin englanniksi), Yar ei täysin ehkä tiennyt mitä kaikki puhuivat... minusta tuntuu, että esityksemme jäivät ehkä irrallisiksi enkä ole ihan varma vastasiko Kiasma-teatterin valojen voima ihan sitä että olisimme päässeet tarkoitettuun vaikutelmaan (siis valoon joka olisi ikään kuin kuvaannollisesti tietenkin "irroittanut verkkokalvot"). Valerie Solanasin teksti (luin siis Scum-manifestin) on edelleen hieno mutta jos en olisi saanut siihen vahvistusta eräältä miespuoliselta Nomadisen akatemian miekkoselta en ehkä olisi uskonut sen toimivuuteen. En ole vieläkään varma, onnistuinko. No - ehkä kirjoitan kokemuksistani esiintyjänä vielä lisää myöhemmin. (A.Y.)